Jo lapsesta asti on niinsanotusti tehty koivusta klapeja, mitä mielen ja henkisen kehityksen saralla on. Mielikuvitus kykeni luomaan mielikuvia, jotka eivät ole tästä 3d-ulottuvuudesta. Piti luoda minäkuva, joka sopii annettuihin normeihin ja luovuus oli pahasta.
Se on eräänlainen dystopia, jossa vapaus on annettua ja erilaisuus on vaarallista. Mielen kahleet on vaikeita katkoa, varsinkin jos ei saa muilta esimerkkiä. Alkusysäyksiä erilaisen maailman oppimiseen ja luomiseen syntyi juuri Valopäiden nyyttäreissä.
Jokaisella omanlainen totuustunneli, mutta silti sydämen tasolla värähtelyt täsmäävät yllättävän usein. Enemmän samaa kuin eriä, oli ihminen mistä päin kotoisin tahansa. Vapaus ja omistamisen puute kulkevat käsi kädessä.
Kun pääsi irti enimmistä peloista, ei ollut isokaan ongelma ottaa reppu selkään, ja hypätä koneeseen ja siirtyä 4000km päähän kävelemään maita ja mantuja, tutustuen hostellivieraisiin ympäri maailmaa, meditoiden palmupuiden alla, sellaista huoletonta elämää.
Suurin pelko on toteutumassa, että seikkailut on loppu ja unelma omasta ranchista jää toteutumatta. Matkustaminen kantonien välillä on estetty, tiedä mitä muuta vielä keksivät. Koska on kenties reissuilla kertynyt hyvää Karmaa, ei ole pelkoa omasta puolesta.
Aurinkorannoilla paikallisilla on ollut iän päivää pohjoisen kulttuurin tuoreempi ilmiö, eli someraivo. Se tapahtuu vaikkapa ruokapöydässä, jossa joku sanoo jotain ja koko seurue huutaa omaa tarinaansa. Kovin ääni voittaa, tai sitten vanhan ja viisaan henkilön fraasi.
Koska se järjen ääni puuttuu somesta, realiteetit jää jossiteluksi. Voi tarjota näkemystään, jos ei kelpaa, niin ei se ole keneltään pois. Tai jos jokin kuulostaa ikävältä, voisiko reaktio olla heijastus omista traumoista?
Jos vaikkapa joku paikallinen sanoo toiselle ikävästi, sitä ei oteta itseensä, vaan yritetään käyttää verbaalisia lahjoja vastakommentilla. Siten vaikka tutun kauppaneidin kanssa voi heittää jos jonkinlaisia dialogeja, ei ole aihetta loukkaantua.
Toinen jännä taito jota on tullut harjattua, on kuunnella yhtä aikaa 10 eri puhetta ja selvittää, ketkä kommunikoi keskenään. Se on perin pärisevä ilmiö, vähän kuin musiikkia. Nyttemmin jäänyt tosin tauolle, koska 6 ihmistä max on palannut.
Eli ei pääse pelko puseroon perin oudoissa oloissa, hieman vähemmän valvotussa suomessa on vielä mahdollisuutta kelkan kääntöön. Yhdistymistä, kokoontumisien herättelyä, uusien ryhmien rakentamista, työkalujen käyttöä, potentiaali on rajaton.
Vaikka itselle kävisikin köpelösti, nämä tajoamani nettialustat ja työkalut säilyvät huolimatta kohtalosta. Video, teksti ja äänikeskustelua voi harrastaa esim. Discordissa ja kännykälle löytyy suomeksi Ecency.
Koskaan auktoriteettikriittisenä en ole halunnut olla jokin pomo jonka käskyjä kuunnellaan, osoitan tietä ja jos hyvin käy, joku tekee samoin. Siksi alustan ja arvojen pitäisi olla sopusoinnussa. Vapautta maksimaalisesti, kasvua kiihdyttäen.
8kk eristyksissä on melko kova tikki, mutta jokin tarkoitus tässä on ollut. Tietokone ja uteliaisuus, onpahan ajanvietettä vaikka touhut ei johtaisi mihinkään. Lukuisia kertoja tapahtumia ilman osallistujia, ei se ole maahan silti lyönyt, joskus se valo paistaa risukasaankin.
Moni saattaa luovuttaa muutaman kokeilun jälkeen, tuskin moni “tervejärkinen” asettuisi keskelle kaupunkia, joka on kuin Orwellin kirjasta. Miksei ottaisi vapauden kokemuksia, vaikka se kiellettyä olisikin? Tähän mennessä ainoita isoja rajotteita itselle on ollut pitää suukapulaa ulkoilmoissa.
Eli ota elämä omiin käsiisi, ei tarvitse miellyttää kuin oman sielun tunnenystyröitä, jos sydän niin sanoo. Vaihtoehdottomuuden illuusio särkyy pala palalta, ei sitä tarvitse enää kokoon kasata.