Saatatte tietää, että olen tässä reilu viikon ajan hinkannut epsanjaa tavoitteena 30 päivän jälkeen kirjoittaa posti kyseisellä kielellä nähdäkseni kuinka paljon on mahdollista oppia näinkin lyhyessä ajassa jostain, joka on lähes täysin vierasta. Taka-ajatuksena myös se, että jos jossain kaukomailla sattuu joskus haahuilemaan niin varmasti hyötyä myös sielläkin, Steemitissäkin sisältöä aika kohtuullisesti kyseisellä kielellä.
Yllättävän miellyttäväksikin olen kielen opiskelun havainnut ja ehkä minulla on kyseiseen hommaan ihan ok potentiaalikin, kun motivaatio tähän on kerrankin sisälähtöistä eikä ulkoista (koulu ja ruotsin tunnit, meidän kaikkien lemppari).
Suurimmaksi osaksi Duolingoa olen käyttänyt – erittäin helppo ja vaivaton, yksinkertaisuudessaan toimii lauseiden ja sanojen kääntämäsenä englannista espanjaksi ja toisin päin. Painottuu siis enemmän käytäntöön ja toistoon, kieliopista toki esitellään olennaiset asiat. Mutta tätä olen sitten enemmän käyttänyt kielioppiin perehtymiseen, ihan alkukielellä, kiitos YLE. Niistä veroista jatkuvasti valitetaan, mutta ehkä niillä jotain hyvääkin tehdään. Parempi näin, kuin että joudut ammutuksi, viedään sairaalaan teholle ja annetaan lasku perään, joka on tuhansia ja tuhansia dollareita, jos henkivaakutus päättää, että "oli ihan oma syy kun tulit ammutuksi".
Tästä päästäänkin ihan vahingossa luomallani abstraktilla aasinsillalla itse asiaan, jota aloin tässä ihmetellä, nimittäin tämä:
Googletin siis "espanjan kieli", ja tämä kertoi minulle myös sen, että "näitäkin on haettu [kuolema]". Espanjan kielen ja kuoleman välinen yhteys itsessään on hieman hämärä, mutta mitenköhän tuo Hello Kitty viikatteineen nivoutuu tähän jo valmiiksi aivoitukselliseeen tapaukseen? Onko tässä nyt jotain mikä on menny itseltä ohi? Onko Hello Kittykin joku väännös jostain kamalasta lastensadusta, jokin pikkulapsia houkutteleva ja syövä henkiolento, joka kuluttaa näiden sieluja pysyäkseen hengissä?
Helpompi keino tosin kuitata tapaus on vain sanomalla:
"Google, olet humalassa, mene kotiin."
Espanjasta puheen ollen, tuli eräs hauska seikka siitä mieleen: "salsa" on suomeksi ihan vain "kastike".
Salsa-kastike=kastike-kastike
Aika luovaa
Sitten on kanssa sandwich, "hiekkanoita". Eikun noita onkin wi[t]ch, lausutaan kyllä ihan samalla tavalla. No se siitä neronleimauksesta sitten, rupesin jo kehittelemään etymologiaa päässäni siitä kuinka taikavoimia omaavilla akoilla oli tapana syödä hiekkaa, jonka takia heidät kuvitetaan niin rumina (kenties hieman höperöinäkin, saatta suoliston bakteerikanta mennä kyseisestä toiminnasta hieman sekaisin).
Muuten, omata. Äidinkielen opettajani lukiossa oli vihainen kyseisen sanan käytöstä, koska se ei ole oikea sana vaan väännös englannin "have" ja ruotsin "ha" -ilmaisuista, joille ei ole suoraa kieliopillista vastinetta suomessa. Meidän pitää sitten vain ilmaista kiertoilmauksin se tosiasia, että joku "omaa" jotain, mitä me emme:
"Hänellä on parempi auto, on parempi vaimoke, talo, koira ja lapsi, kuin minulla."
"Miksi?"
"No se nyt vaan on niin."
Ehkä tämä on se syy taikka seuraus suomalaisten naapurikateuteen: kohdistetaan vihamme asioihin jotka on vaikeasti määriteltäviä, kyseisellä tavalla voimme nostaa syyn omilta hartioiltamme ja laittaa sen mukavasti Universumin epämääräisen toiminnan piikkiin.