Erään Metro-lehden lukijoiden tekstiviestiosasto oli aktivoitunut ottamaan kantaa huumeisiin, useammankin henkilön voimin. Julkisuudessa on ilmeisesti käyty keskustelua siitä, pitäisikö huumeiden käyttö dekriminalisoida, eli käytöstä rankaiseminen lopettaa. Näin ainakin päättelin, sillä en seuraa massamediaa tai uutisia pääkaupunkiseudun ilmaista Metro-lehteä lukuunottamatta enpä sitäkään ole vähään aikaan enää lukenut. No, aika surulliseksi nuo viestit teki, jokseenkaan ihmisten asennoituminen huumeisiin ja niiden käyttäjiin ei ollut yllättävää.
Mutta tästä kielteisestä asenteesta en voi kuitenkaan syyttää ihmisiä, sillä laki hyvin pitkälti ohjaa asenteitamme huumausaineita sekä niiden käyttäjiä kohtaan.
Kielletään tietyt substanssit -> Laki ohjaa ihmisten asennoitumista kiellettyjä substansseja kohtaan -> Laittomista substansseista puhutaan/opetetaan hyvin vähän, sillä miksi esimerkiksi varastamisesta tulisi opettaa mitään; kyseessähän kun on täysin kielletty toiminta yhteiskunnan silmissä -> Kielteisyys tuntematonta kohtaan lisäänty
Ja näin meillä on kutakuinkin valmis noidankehä.
Katsoin määritelmän huumelle ja Wikipedia kertoi minulle, että se tarkoittaa laitonta päihdettä. Itse kun olen ajatellut huumeen substanssiksi, joka muuttaa tajunnantilaa. Löysinpä ihan oikeankin olemassaolevan käsitteen, joka on aika lähellä tuota ajatustani: psykoaktiivinen aine, joka tarkoittaa ainetta, joka kulketuu ohi aivo-veriesteen, jonka tehtävä on säädellä verenkierrosta aivosoluihin kulkeutuvia aineita.
Käytönnön arkielämässä psykoaktiiviset aineet on jaoteltu kutakuinkin kolmeen eri luokkaan niiden laillisen statuksen ja saatavuuden mukaan:
- Huumeet (eli laittomat päihteet).
- Lailliset päihteet, kuten alkoholi eli etyylialkoholi.
- Reseptilääkkeet (yleensä ei viitata päihteinä, mutta voivat väärinkäytettynä olla päihdyttäviä).
Nämä kategoriat antavat selkeän viitekehyksen ihmisille, kuinka näihin tulisi suhtautua:
- Huumeet: käyttö, hallussapitäminen ja jakaminen laitonta ja rangaistavaa.
- Lailliset päihteet: sääntöjen puitteissa käyttö sallittua, (alkoholi ja nikotiinituotteissa ikäraja 18 vuotta). Alkoholin maltillinen käyttö yleisesti hyväksyttyä, mutta runsasta käyttöä ei suositella terveydellisistä syistä. Arkinen osa suomalaista kulttuuria, minkä takia lailla kieltäminen herättäisi suurta vastustusta (ja herättikin; kieltolaki Suomessa 1919–1932).
- Reseptilääkkeet: lääke on sairauden parantava, tai ainakin oireita lievittävä substanssi.
Mutta ongelma on se, että näiden substanssien laillinen tai "sosiaalinen status" ei itsessään vielä kerro mitään näiden erilaisten substanssien ominaisuuksista tai vaikutuksista.
Toisin sanoen, substanssin laillisuus ei anna meille tietoa mistään muusta kuin sen sosiaalisesta hyväksyttävyydestä. Ja kuten historia osoittaa, asiat jotka ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä, eivät aina ole järkeviä tai "kehittäviä", miten asian haluaakaan ilmaista.
Olisi järkeenkäypää, että laki ilmentäisi tiettyjen asioiden hyödyllisyyttä/epähyödyllisyyttä, mutta tosiasiassa näin ei aina ole.
Tarkasteltaessa psykoaktiivisia aineita ominaisuuksien ja vaikutusten perusteella näyttä siltä, että aineet voidaan jaotella neljän ulottuvuuden avulla:
(Jotkin aineet, kuten morfiini on listattu huumausaineeksi, mutta on silti lääkinnällisessä käytössä, joten älkää ottako 100% todesta, en ole täysin asiantunteva lakiasioissa.)
piristeet, elintoimintoja kiihdyttävät aineet
- lailliset: amfetamiinin käyttö lääkkeissä tarkkavaisuushäiriöiden (Adderal) ja liikalihavuuden hoidossa, nikotiinituotteet, kuten tupakka.
- laittomat: erilaiset amfetamiinivalmisteet kuten MDMA eli ekstaasi ja metamfetamiini, kokaiini
depressantit, elintoimintoja lamauttavat aineet (huom. opiaatit kuuluvat tähän yläluokkaan)
- lailliset: alkoholi
- laittomat: heroiini (morfiinijohdannainen, käytettiin yleislääkkeenä Suomessa 1920-1950-luvuilla), oopium
- muut: bentsodiatsepiinit onkin mielenkiintoisempi tapaus, sillä ne on luokiteltu sekä lääkkeeksi, että huumausaineeksi Suomessa, samoin morfiini
hallusinogeenit
- laittomat: psilosiini ja psilosybiini (taikasienet), DMT (dimetyylitryptamiini), LCD yms.
- lailliset: en ole itse tietoinen olisiko mikään tyypillisesti hallusinogeeniksi mielletty aine laillinen, ainakaan Suomessa
antipsykootit
- lailliset: lääkkeitä mielenterveysongelmiin masennuksesta skitsofreniaan
- laittomat: tästä en osaa henkilökohtaisesti sanoa, sillä suurin osa tässä kategoriassa vaikuttaa olevan lääkkeitä
Noniin, tehdäkseni asiasta vielä monimutkaisemman, alla on kuva, johon kaikki eri aineet on sijoiteltu näiden neljän ulottuvuuden avulla. Nämä ryhmät eivät tosiaan ole omia lokeroitaan, vaan limittyvät toistensa päälle muodostaen sekundäärisiä ja tertiäärisiä ryhmiä.
Muun muassa kannabiksella, kaavion keskellä, on kaikkia neljän primääriryhmän ominaisuuksia.
"Mikä pointti tässä kaikessa sitten on?"
Ideani oli osoittaa, että ero lääkkeiden ja huumeiden välillä ei suinkaan aina ole niin selkeä kuin mitä laki tai käytännöt antavat ymmärtää. Tietyt lääkkeet eivät väärinkäytettynä juurikan eroa huumeista ja ne voivat kokonaan korvatakin nämä. Esimerkkinä buprenorfiini (tunnetaan myös nimellä Subutex), joka on/oli alunperin opioidiriippuvaisten korvaushoitolääke. Vaikka kyseisellä aineella onkin ns. kattovaikutus, missä aineen vaikutus ei lisäänny tietyn pisteen jälkeen, jonka takia se soveltuu paremmin lääkkeeksi, se on silti laittomista huumeista suurin kuolinsyyn aiheuttaja Suomessa johtuen sekakäytöstä alkoholin kanssa.
Parhaillaan Yhdysvallat kärsii opioidikriisistä, johtuen sen yleisestä reseptikäytöstä, joka on johtanut lukuisiin yliannostuskuolemiin ja yleisen eliniän odotteen laskuun.
Ihmisiä kuolee lääkkeisiin
Toinen lähes yhtä vakava (ainakin Yhdysvalloissa, jos ei muuallakin) aivan nurkan takana piilevä ongelma on keskittymishäiriöiden hoitoon tarkoitettujen amfetamiinijohdannaisten väärinkäyttö.
Opinnot saattavat olla niin vaativat, että normaalisti ilman tomeentulevat saattavat turvautua ADHD-lääkitykseen saadakseen pienen edun parempien arvosanojen tavoittelussa.
Tämä on täysin mieletön toimintatapa eikä näitä aineita tulisi käyttää elleivät ne ole välttämättömiä normaalielämässä suoriutuakseen.
(Tosin, "suoriutuminen" on hieman kyseenalaista, sillä tulisiko ADHD:sta kärsivien suoriutua koulusta - "normaalielämästä" - samalla tavalla kuin muiden, jos ei muuten, niin lääkkeiden avulla? Ongelmaksi nousee koulutuksen epäjoustavuus, opetusmetodeissa, mutta tämä onkin sitten jo oma aiheensa erikseen.)
Tässä video jossa entinen mm. metamfetamiiniin addiktoitunut kaveri jakaa kokemuksiaan Adderallista:
Huumeita koskevat lait perustuvat hyvin pitkälti puoli vuosisataa sitten YK:n sanelemaan huumausaineidenyleissopimukseen, 1961, ja psykotrooppisia aineita koskevaan yleissopimukseen, 1971.
Aiheeseen paremmin paneutuminen ansaitsisi ihan oman kirjoituksensa, mutta tämä on silti hyvä tuoda esille, vaikkakin lyhyesti, jotta asiaan saa hieman perspektiiviä.
Kun arkikielessä puhutaan "huumeista" sen merkitys on hyvin hämärä eikä se kerro muuta kuin sanasta itsestään: laiton päihde, kielletty, rangaistava ja tuhoisa yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Kyseessä on pikemminkin arkkityyppi, johon viitatessa onnistumme puhumaan laajasti yhteen kategoriaan ympätyistä, vaikutuksiltaan hyvin erilaisista aineista niin, että puhumme ideamaailmassa, missä "huume" ei viittaa mihinkään konkreettiseen.
Sellaista substanssia kuin "huume" ei ole olemassa.
Eräässä toisessa viestissä argumentoitiin kutakuinkin seuraavanlaisesti:
"Minkälaisen arvomaailman huumeista yhteiskunta välittää nuorisolle, jos ne laillistetaan?"
Niin... mitenkäs tuo alkoholi sitten? Aivan, sehän ei ole huume!
Ensinnäkin, jos idea oli se, että tiettyjen psykoaktiivisten aineiden laillistaminen välittäisi kielteisiä arvoja - kuvitellaan esimerkiksi, että "itsensä vahingoittaminen on sallittua" tai että "päänsä sekoittaminen on sallittua" - niin kyseenomaisella logiikalla yhteiskunta on välittänyt tällaisia arvoja meille jo hyvän aikaa; alkoholi on täysin laillinen päihde ja kuka tahansa yli 18-vuotias on vapaa ostamaan, vaikka kontin kaljaa ja juomaan itsensä koomaan, jos niin parhaaksi näkee, eikä kukaan sitä voi lailla estää.
Asian x laillisuus ei itsessään ole kannustin kyseenomaisen asian tekemiseen
joten miksi laiton-lailliseksi muutos miellettäisiin sellaiseksi?
Opettaminen
Lukiossa olin hieman pettynyt psykologian kirjoihin, joissa SSRI-lääkkeistä kerrottiin kyllä sen verran, että ne estävät serotoniinin takaisinoton hermosolujen synaptisissa yhteyksissä, mutta LSD:stä puhuttaessa ei mainittu muuta kuin, että sen käyttö voi johtaa traumoihin ja käytönjälkeisiin pelkotiloihin, pahimmillaan psykoosiin.
Miksi? Mitä siellä aivoissa tapahtuu LSD:n käytön aikana?
Tietenkin näin voi käydä, kun suurin osa käyttäjistä luultavasti ei täysin ymmärrä, minkälaisen aineen kanssa ollaan tekemisissä. Kyse kun on paljon muustakin, kuin vain aistiharhojen näkemisestä: aine pistää aivojen kognition täysin ylösalaisin johtaen eri aivolohkojen epätyypilliseen kommunikointiin, joka voi johtaa kokonaiseen tai asteittaiseen minuuden kokemuksen häviämiseen, mikä voi pahimmillaan tuntua kuolemiselta. Puhumattakaan siitä, että laittomilla markkinoilla tietyn nimikkeen alla myytävä aineet saattavat sisältää kaikkea muuta, mitä on luvattu. Varsin tyypillinen ongelma etenkin ekstaasin kanssa.
Dekriminalisaatio
Maailmalla lainsäädäntö on muuttunut sallivammaksi kannabiksen suhteen, mikä on nähdäkseni trendi, joka tulee jatkumaan. Mutta jotta ihmisille ei tarvitsisi sanella lain puolesta, mitä hän voi itselleen tehdä, hän tarvitsee tietoa voidakseen tehdä itse laskelmoituja päätöksiä.
Tämän takia avoin keskustelu olisi äärimmäisen tärkeää, jonka tulisi kulkea käsi kädessä dekriminalisoinnin kanssa. Pelko siitä, että psykoaktiivisista aineiden faktoista puhuminen innostaisi käyttämään niitä, vaikuttaa mielestäni liioitellulta. Jos sinulle kerrotaan kuinka metamfetamiinista tai heroiinista saatava dopamiinin määrä on niin suuri, että se voi vahingoittaa dopamiinireseptoreita pysyvästi pilaten kaiken muusta elämästä saatavat tyydytyksen tunteet, lähtisitkö edelleen ehdointahdoin kokeilemaan sitä? Hetkeksi tulee hyvä olo, mutta hintana voi olla pysyvät fysiologiset haitat pahimmillaan koko loppuelämäksi. Kyseisen konseptin ymmärtäminen ei pitäisi olla ylimalkaisen vaikeaa.
Televisiossa puhutaan kyllä alkoholista ja tupakasta, mutta sanallakaan ei voi hipaista laittomiin huumeisiin. Seksistäkin aletaan jo olla vähän vähemmän tiukkaperseisiä, mutta auta armias kun väärään tilanteeseen menisit mainitsemaan LSD:n niin johan Iltalehti riemuitsisi lukijoiden yllättäen heränneestä "hyväntekeväisyyden" halusta ja keskiverto suomalainen saisi tuudittautua omaan mielihyvän tunteeseensa tuomitessaan kyseisen yksilön moraalittoman käytöksen.
Henkilökohtaisesta huumausaineiden käytöstä ja pienien määrien hallussapidon rankaisemisesta tulisi luopua.
Antakseeni jotain tukea huuteluilleni, katsokaa Portugalin suuntaan misstä on saatu hyviä tuloksia dekriminalisoinnilla.
Osalla huumeista on hyvin korkea riippuvuuspotentiaali eikä täysi riippuvuus ei jätä tilaa millekään muulle kuin huumeen tavoittelemiselle. Olen täysin samaa mieltä, että "kovia huumeita", heroiinia, metamfetamiinia yms. ei tulisi olla helposti saatavilla, mutta tämä ei ole dekriminalisoinnin idea, vaan se että käytön rankaisu lopetettaisiin.
Kaikki huumeet eivät ole yhdenvertaisia.
By User: Tesseract2 CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0), via Wikimedia Commons
Tutkimus, josta kuva kaapattu.
Mainittakoon, että tässä ei oltu otettu huomioon substanssien laillista statusta ja sen mahdollista vaikutusta tuloksiin.
Siviilipalveluspaikassa muistan lukeneeni eräästä tutkimuksesta, jossa tutkittiin kuinka monta prosenttia aineen x käyttäjistä tarvitsee lääkinnällistä apua. (En muista oliko kyseessä maailmanlaajuinen vai ainoastaan suomen kattava tutkimus.) Psilosybiini-sienten osuus oli all prosentin alkoholin hallittessa kärkipaikkaa.
Psykedeelit ovat erikoinen tapaus; niiden käytöllä ei ole täysin varmasti ennustettavissa olevia tuloksia huolimatta median ja opetuksen maalaamasta kuvasta käytön aina johtavan traumaattisiin kokemuksiin. Vaikka näin on toki mahdollista käydä (usein tietämättömyyden vuoksi), samaan aikaan potentiaaliset lääkinnälliset hyödyt jätetään usein mainitsematta, kuten kannabis kivun lievityksessä tai psilosybiini-sienet masennuksen hoidossa.
Tärkeää on myös ymmärtää ympäristön ja mielentilan vaikutus psykedeelien käytössä, jotka voivat vahvasti vaikuttaa lopputuloksiin.
Jokaisella on yksilöllinen kokemus, ei pelkästään psykedeeleistä, vaan myös mistä tahansa huumeesta; kaikilla on omat taipumuksensa tulla riippuvaiseksi tietyistä aineista.
'Huumeen' ja 'lääkkeen' ero saattaa olla niinkin hienovarainen kuin käytön motiivi - lääkinnällinen vs. viihteellinen, tuleeko pilleri lääkärin vai diilerin kädestä.
Käytännössä
Niin sanotut "miedot huumeet", kuten Psilosybe-sienet ja kannabis yms. aineet olisivat tiettyjen sääntöjen puitteissa luvallista myydä. Näin esimerkiksi on jo Hollannissa, missä esimerkiksi "tryffelien" myyminen ns. "smart-shopeissa" on sallittua. Mielestäni kyseinen käytäntö on järkevä ja toimisi Suomessakin. Näiden aineiden markkinointi olisi varmasti kielletty niin, että ne eivät houkuttelisi uusia käyttäjiä, mutta kyseisistä aineista jo valmiiksi kiinnostuneilla olisi turvallinen keino saada niitä itselleen, jotta tietämättömät eivät itse lähde metsään vaarantamaan henkeänsä väärien sienilajikkeiden kanssa.
Katsoessani yhtä Hollannin smart-shop -nettisivustoa, siellä myös ohjeistettiin, miten, missä ja milloin psilosybiinisieniä tulisi nauttia, jotta riski mahdollisista traumoista psyykkisistä ongelmista olisi paljon pienempi. Niin kuin alkoholin kanssa jo tehdään.
Noniin tässä nyt kaikki tältä erää. Olisin voinut hinkata tätä vaikka kuinka kauan, mutta siitä ei olisi ikinä tullut loppua niin tuli nyt tällaisena ulos. Kommentoikaa mitä tahansa sylki suuhun tuo argumenttien laadusta kukkakannabisruukkuihin.
Kiitos!