Blockfestien jälkeen vois taas kirjoittaa vaikka siitä miten isoja ihmismääriä vetävät tapahtumat ja tahot voisivat olla aika paljon enemmän vastuussa siitä mitä epätoivottua kävijät jättävät tänne kaupunkiin jälkeensä. Siitä miten tapahtumajärjestäjien sekä pikaruokaliikkeiden omistajien sopimuksissa voisi olla kohta missä yrittäjää velvoitetaan huolehtimaan siitä että asiakkaat eivät roskaa katuja ja luontoa, tai vaihtoehtoisesti siivoavat asiakkaidensa jäljet pois tapahtuman / kivijalkaliikkeen välittömästä läheisyydestä. Välitön suhteessa siihen kuinka iso asiakasmäärä on vuorokaudessa eli jotain yhdestä korttelista kymmeneen kortteliin. Jotta välttyvät sopimusrikolta. Sopimuksen rikkomisesta roskien siivoamisen osalta maksu voisi olla sen verran tuntuva että halvemmaksi tulisi tilata keskelle pääkatua DC-10 puhaltamaan suihkumoottoreillaan roskat juuri tätä yhtä ainutta kertaa varten tehtyyn jättimäiseen roskapussiin. Vaikkapa joku vanha uusiokäyttöön otettu kuumailmapallo.
Mutta en kirjoita siitä. Aamulehti mainitsi roskaamisasiasta jo parilla sanalla, ilman mun äärettömän nerokasta DC-10 juttua tai yrittäjien velvoittamista, niin että ensi vuonna noin 10 kk:n päästä tämä asia on jo unohdettu.
Roskaamisen sijaan ajattelin kirjoittaa mukana kuljetettavasta musiikista.
Sen lisäksi että tuolla ulkona soi musiikki vähän joka puolella, kauppojen sekä baarien sisällä että ulkopuolella, tapahtumissa, ihmisten kännyköissä ja ohiajavissa autoissa, on aika monella viime aikoina ollut kaupungilla olalla oma boombox. JBL Xtremen olen bongannut kymmeniä kertoja. Eikä siinä mitään, musiikkinarkkarina ymmärrän kyllä sen että musiikkia pitää kuunnella kokoajan. Muistan kyllä joskus olleeni teini jolloin toisinaan piti kantaa mukana pattereilla toimivaa pientä radiota vaikkapa rannalle. Mutta eikö kenestäkään muusta tunnu ihan hieman oudolta mennä festareille oman musalaitteen kanssa? Varsinkin kun mun käsittääkseni festareille mennään kuuntelemaan musiikkia mikä tulee hieman isommista kajareista kuin se oma Boombox. Viime aikoina myös säännöt siitä mitä minnekin festarille saa ottaa mukaan, on hieman kiristyneet. Lisäksi tietysti jatkuva huoli siitä että onko kaikki tavarat mukana aina kun vaihtaa paikkaa. Aika epäkäytännöllistä, jotten sanoisi.
Toinen varteenotettava pointti on se että kun musaa on vähän kaikilla mukana, niin miten käy sitten kun tapaa tutun kaveriporukan kadulla ja niilläkin on teemamusa, niin eikö kenellekään kuulumisia vaihtavista tule ollenkaan ärsyyntynyt olo siitä eri musiikkien kakofoniasta? Tietysti jos molemmilla on JBL:n kajarit mukana, voi ne parittaa ja soittaa samaa musaa stereona molemmista, mutta onko kukaan koskaan koko maailmankaikkeudessa päässyt sopuun siitä kenen musalistaa soitetaan seuraavat 5 minuttia ilman tunnin neuvotteluja? No ei.
Voi tietysti olla että olen vain vanha enkä ymmärrä. Kun mun nuoruudessa ei ollut mukana kannettavia laitteita mistä olisi lähtenyt yhtä paljon ääntä yhtä pitkään kuin nykyisistä. Oli vain T-Ford mistä pystyi huudattaamaan veivattavalla grammarilla savikiekkoihin taltioitua musiikkia, sekunti kerrallaan, aina seuraavaan kuoppaan asti. Mutta koska yleismaailmallinen totuus on se että kaikki muu paitsi oma musiikki on paskaa, varsinkin jos sitä joutuu kuuntelemaan silloin kun ei haluaisi ja vieläpä ihan liian lujalla niin...
Kuvittele tää:
Muutkin kuin teinit ja nuoret aikuiset (tai mieleltään nuoreksi jääneet) alkais soittaa sitä omaa lempimusiikkiaan omista kannettavista Boomboxeistaan tuolla ulkona kaikkien iloksi. Mulla kun nyt sattuu olemaan kaksi JBL:n Xtremeä niin mä ja mun puoliso voitais ottaa ne mukaan seuraavan kerran kun lähetään ulos, mä soitan tietty niitä ainoita oikeita ja parhaita kappaleita eli jotain Ella Fitzgeraldista Bear McCrearyyn, puoliso jotain Super Mario Brosin tyyppistä ihmepiipitystä, lapsella ois omat laitteet ja sen musavalinta ois jotain animetyyppistä hirveetä 500bpm mökää. Me näihtäis tietty mun äiti kahvilla ja sillä ois Olavi Virtaa omassa kajarissaan ja sitten kun äiteen playlistalta tuliskin joku kiva Wienervalssi niin äiti laittais vähän lisää volee ja huutais sen läpi: "Nyt tulee tää mun kappale!"
Ohi kävelis kävelytukien kanssa jotkut Hilma ja Kaaleppi joilla ois myös omat soittimet mukana. Kaalepilla vähän järeempi peli kuin muilla koska pitäähän sitä nyt ääntä lähteä. Kaaleppi ei ole kuullut kunnolla sitten Kekkosen kuoleman. Hilma, entinen Lotta ja sotaveteraani Kaaleppi kohtaa siis pitkästä aikaa kadulla, Kaalepilla on jatkuvalla repeatilla Paul Norrbackin Varisevat Lehdet koska ei osannut laittaa repeatille koko lapsenlapsenlapsensa tekemää playlistaa, mutta se ei haittaa koska joka kerta Varisevien Lehtien alkaessa Kaaleppi ajattelee että onpa kiva kuulla tätä kappaletta pitkästä aikaa. Hilma taas on vannoutunut Harmony Sisters fani.
-Hyvää iltapäivää Hilma!
-No Kaaleppi, mitä kuuluu?!
-Ai sullakin on tällainen nykyaikainen soitin! Mikä siellä soi?!
-Viime vuonna kuule aika jätti Uskosta! Kohta varmaan kutsutaan minuakin!
-Juu, palvelukodissa, vähän vain päästivät ulkoilemaan! Kaurapuuroa oli tänäänkin aamupalaksi!
-Kun on näitä vaivoja ollut! Lonkka vaihdettiin jo 10 vuotta sitten! Nyt pitäisi toinenkin puoli kohta operoida!
-Mutta olipas kiva nähdä!
-Mie voin sulle laittaa kirjeellä postissa tämän tiedon, tästä tyttötriiosta olen kyllä aina tykännyt!
-No heihei nyt, nähdään taas!
Hilma ja Kaaleppi jatkavat hitaasti mutta varmasti kumpikin omiin suuntiinsa. Ohi menee joku äijä joka luulee olevansa kovinkin vitsikäs laulaessaan oman lempibiisinsä Mä oon kolmekymppinen mukana. Vaikka on oikeasti jo 39 vuotias. Tietysti myös muutama reippaasti yli nelikymppinen kipittää ohi kiireellä kohti työpaikkaa. Musiikkityylit vaihtelevat 70-luvun discosta Paula Koivuniemeen sekä Rhiannaan. Ja sitten se Zumbaohjaaja joka ei ole malttanut sulkea soitintaan tuntinsa jälkeen vaan jatkaa samalla tyylillä kotimatkallaan Pitbullia huudattaen: "Whuhuu! Kädet ilmaan! Kaikki huutaa WOO-O-O-OOO! Shake it! Shake it! Shake that ass! Buum buum! Kaikki mukaan!"
Eikö ois i-ha-naa?
