Kaikkea sitä näiden vuoksi sietää ja tekeekin.
Jatkuvaa siivousta ja kissankarvoja sekä kissanhiekkaa joka puolella.
"Ai kiva että tulit erityisesti ravistelemaan sen kissanhiekan varpaides välistä tänne olkkariin etkä voinut tehdä sitä siellä vessassa."
"Joo, hienoa, sä sait sukan saaliiksi! Kiva että oikein kovaan ääneen vielä ilmoitit. Mutta onko se pakko raahata vesikippoon?"
Onkos se nyt sitten kapillaari-ilmiö mikä siinä tapahtuu käytännössä kun hetken kuluttua se vesi sieltä kiposta on kaikki taianomaisesti lattialla. Eikä siihen tarvittu kuin kissa ja sukka! Ihmeellistä.
Ja sitten on nää tilataideteokset ympäri kämppää. Kuitit taiteltuna tai rypistettynä, ripustettuna joka puolelle, pahvilaatikot sekä erinäisten tilausten mukana tulleet rapisevat pakkausmateriaalit. Niillä tepsuttelu sekä niihin kaivautuminen öisin. En, en minä, vaan ne kissat.
Tuoreet herneepalot on niin ihania. Melkein yhtä ihania kuin kuivuneet herneenpalot, mitkä löytyy sitten joskus sieltä sohvan alta ison pölypallon kera.
Jaa en siivoa riittävän usein vai?
No mä en ole se joka täällä tuottaa eniten karvaa!!!
Toisaalta mä en ole myöskään yhtä lutunen.