Aurinkorannoilla on ollut maskisuositus jo K-kampanjan alusta asti, nykyisin paikoittain ihmisiä tuputetaan jopa syömään naamari päässä. Kansalliset puolisotilaat vartioivat, että kangas on puettu sääntöjen mukaan, turpaan tulee jos nenänreikä näkyy.
Kuten koko huijaus, maskikaupassakaan ei ole mitään tieteellistä pohjaa. Useissa kertakäyttöhunnuissa on materiaalina käytetty propyleeniä, jota ei pystytä käsittelemään kierrätyskeskuksissa. Eli kyseessä on ongelmajäte, jota kasaantuu pelkästään Taiwanissa joka viikko lähes 2 000 000 kiloa.
Jotkut selittävät maskipakkoa sillä, että ihmiset ovat niin idiootteja, että syljeskelevät toistensa suihin. Toiset pelkäävät flunssaa kuin ruttoa, joten elävät fantasiassa, jossa kangas naaman edessä estää keuhkoihin hengitettävät 0,1 mikronin partikkelit. Esim. savumolekyylit ovat 5 kertaa suurempia, bakteerit 50 kertaa.
Hiuksen poikkileikkaukseen mahtuu viruksia 1000kpl, joten kyseessä on todella pieni RNA-ketju. Metriin mahtuu kymmenen miljoonaa. Esim. Hepa-suodatinkaan ei kykene koronavirusten filtteröintiin, N95 hidastaa teoriassa 4 virusketjun yhteenliittymän.
Kirurginaamarit suodattaa 100 mikronin molemmin puolin, T-paidat, kansalaismaskit ja huivit, no kukin voi miettiä niiden hyötyjä vs. haitat. Lisäksi happivajaus, eritteiden uudelleenhengitys, sekä itse naamavaipan käsittely ja käyttö, tuovat oman makunsa soppaan.
Auringonvalon puute tunnetusti altistaa D-hormonin vajareille, joka pahentaa flunssaoireita, joten melko lailla jokaisen “suosituksen” reaalimaailman vaikutus on sairastuttaa ihmiset. Varsinkin pelkotilat estävät kehon luontaiset puolustusmekanismit, sekä elimistö tarvitsee ärsykkeitä pysyäkseen kunnossa.
Psykologinen merkitys orjanaamareilla heijastaa kauas historiaan, on häähuntuja ja burkhia näin humaaneimmille toisten ihmisten omistajille. Kansalaismaski on perin osuva nimi.
Linkkejä (eng):
https://bmjopen.bmj.com/content/5/4/e006577
https://onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1111/j.1750-2659.2011.00198.x
https://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMp2006372
https://www.medrxiv.org/content/10.1101/2020.04.08.20058578v4