Saapuessaan kotiin, Sangkuriang kertoi tapauksesta äidilleen. Kun hän kuulee pojastaan, Dayang Sumbi on hyvin vihainen. Hän otti lusikan riisiä ja löi Sangkuriangin päätä. Pahoinnut äitinsä kohtelun, Sangkuriang päättää mennä vaeltamaan ja jättää kotiinsa.
Tapahtuman jälkeen Dayang Sumbi pahoitteli toimiaan. Hän rukoili päivittäin ja pyysi, että jonain päivänä voisi tavata poikansa uudelleen. Koska Dayang Sumbin rukous oli vakava, Jumala antoi hänelle ikuisen kauniin lahjan ja nuoren iän ikuisesti.
Monien vuosien ajan Sangkuriang vaeltaa, hän lopulta aikoo palata kotikaupunkiinsa. Siellä hän oli hyvin yllättynyt, koska hänen kotikaupunginsa on muuttunut kokonaan. Sangkuriangin iloinen tunne kasvaa tien keskellä tapaamaan naista, joka on erittäin kaunis, mikä ei ole mikään muu kuin Dayang Sumbi. Sangkuriang ehdotti välittömästi naisen kauneuden kiehtovaa. Lopulta Sangkuriangin hakemus hyväksyi Dayang Sumbi, ja suostui naimisiin lähitulevaisuudessa. Eräänä päivänä Sangkuriang pyysi tulevan vaimonsa lupaa metsästämään hataan. Ennen lähtöään hän pyysi Dayang Sumbia kiristämään ja siistämään venettä. Mikä yllätys Dayang Sumbi, koska kun hän tasoitti päänauha Sangkuriang, hän näki arven. Hirviö on samanlainen kuin hänen poikansa arpi. Sangkuriang kysyi haavan syystä, Dayang Sumbi kasvoi yhä hämmästyneemmäksi, koska oli totta, että hänen miehensä tulevaisuus oli hänen oma.